Onnellinen. Ja onnekas.

Pari kaveria eros tänään, ja se sai taas ajatteleen vähän hempeitä.

Niin se elämä vaan yllättää. Vaikka olin kauan (17-vuotiaaks asti) seurustelematta ja kaverit seurusteli, niin nyt oon kuitenkin seurustellut kauiten. : ) Kävi vaan niin hitsin hyvä tuuri heti ensimmäisen kanssa. Tietysti kaikilla on joskus ongelmia, mutta oon niin onnellinen, että on joku, joka tekee olon niin hyväksi joka päivä. Tunnen itteni niin onnekkaaks. Vaikeatkin asiat jaksaa, kun on joku joka rakastaa. Joka oikeasti välittää. Oon oppinu Matilta paljon.

Matin sukulaiset on uskomattoman ihania. Verrattuna mun äiten lapsellisiin ja tappeleviin sukulaisiin, Matin sukulaiset on mulle tärkeämpiä kuin ne. Oon saanut Matin kautta ihan uudenlaisen, ihanan suvun ja perheen. Rentoja, ymmärtäväisiä, ei tuomitsevia ihmisiä. Omakin perhekin on toki tärkeä. Matin suvussa on vaan jotain niin positiivista voimaa.

Tykkäsin kauheesti käydä anopilla, vaikka Leila paljon puhukin eikä aina edes jaksanut keskittyä kuuntelemaan, mutta siinä oli kyllä niin upee ihminen. Aina ilonen, vaikkei välttämättä aihetta ois ollut. Leila anto todella paljon. Kyvyn nähdä, miten elämää voi elää. Nauttia, vaikka on vaikeaa. Muistot ovat ihania, Leilaa ajatellessa hymyilyttää. Maailman paras anoppi. Olisinpa ehtinyt sanoa sen.

Olen myös onnellinen tänään tulleesta nukkamatosta. Se on ihana. Myös Nalle tykkää, nukkuu siinä parhaillaan. : D

Nalle korkkas uuden maton. <3

Siirsin eteisen maton makkariin, sekin on siis violetti. Anopilla oli hyvä maku. ; )