No, Mattihan on mun ensimmäinen rakkaus. : ) Oltiin samassa koulussa 5.-9. luokat, mut sillon ei hirveesti juteltu. Muistan kyllä yhden tilanteen. : D Oltiin mytologian kurssilla kasilla tai ysillä, ja istuin yhden Piian vieressä ja Matti meidän edessä yhden Villen kaa. No, selitin sitten Piialle kun veli, Jari oli ostanu katanan, semmosen hienon miekan mitä on esim. Kill Bill leffoissa. Ja sanoin sitten siinä että määkin haluaisin sellasen. Matti kuuli em. lauseen, käänty muhun päin ja kysy: "Jaa haluaisit mitä? Jonkun ruman ystävän, jotta suakin vois sanoo kauniiks?" Siis jotain niin tajutonta, ihan puskasta. Vitun älykääpiö. : D
No, lukiossa sit hengattiin enemmän, pelattiin korttia ja syötiin samoissa piireissä. Ja Matti muisti mun 17 v synttärit, onnitteli. : ) Sit se anto mulle semmosen kumista veistellyn ankan yhden bilsan tai maantiedon tunnin lopuks: DDD Se on vieläki tallessa.
No siinä sit alettiin jutteleen mesessä alkukesästä, kun Kipa anto mun mesen Matille. Sit aloin käymään sen luona pohessa. Aluks olin tosi hiljanen, jotenki en osannu oikee olla luonnollisesti. Sitä kesti kyllä yllättävän kauankin. Pelkäsin, että Matti ei tykkää musta jos se tuntee mun oikeen itteni, ku yleensä en ollu ihan oma itteni koulussa. Mut kyl se siitä meni ajan kanssa.
Eka vuosi oli kyllä vähän vaikee. Mattia alko ahdistaan jossain vaiheessa. Se musersi mut aika totaalisesti, pelkäsin koko ajan että erotaan. Mut siitä päästiin ja kauan on mennyt ihanasti. : ) Välillä on tullu riitaa Matin siivoomisesta, mut se asia korjaantu ny ku muutettiin yhteen. Vuosi sitten marraskuussa on ollu viimenen kerta, ku oon oikeesti ollu tosi ahdistunu. Ja sillon olinkin oikeesti tosi ahdistunu. Mulla oli kurkku aivan paskana melkein kuukauden, ja aloin miettiin, et mitä jos se on Nallesta. Ja Matti ei tienny, voiko se luopua siitä mun takia jos sikseen tulee. Aloin stressaamaan ihan tajuttomasti, et tähänkö tää kaatuu. Ainakin kaks viikkoo itkin joka päivä ja olin ihan ku elävä kuollu, koko ajan ahdistunut ja stressaantunut. Mua saatto alkaa itkettää ihan missä vaan, koulumatkoilla tai koiran kanssa lenkillä. Siitäkin onneks päästiin, kun oireet alko väheneen ilman lämmetessä.
Tänä talvena mulla on ollu tosi vähän oireita, vaikka on ollu koviakin pakkasia. Se todennäkösesti johtuu siitä, että täällä on ollu lämpimämpää, ja ku tuolla Matin ja sen kämppiksen entisessä asunnossa oli tajuttoman pölystä ja homettakin. Nyt meillä on mennykin tosi hyvin, aluks ku muutettiin niin oli vähän ongelmaa taas tosta Matin siivoomattomuudesta, koin tekeväni kaiken yksin. Mut nyt menee hyvin.
Ei se aina mee niinku elokuvissa. ; ) Mut ihana tuo silti on. <3 En tiedä missä olisin jos ei mulla ois Mattia, olin koko nuoruusiän jossaki sumussa, tunsin itteni yksinäiseks. Mut Matin kanssa oon tuntenu, että oon elossa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti